Marketta Viitala: PYHÄJÄRVI TANSSIEN SUOMEN KARTALLE – eilen, tänään, huomenna…

Marketta Viitala: PYHÄJÄRVI TANSSIEN SUOMEN KARTALLE – eilen, tänään, huomenna…

Täydenkuun tanssit sai historiikissaan kunniamaininnan ”Pyhäjärven ihme”. Tuo ihme alkoi rakentua jo historian vaiheissa asukkaiden laajaksi kirjoksi – osana vahva annos ilmaisun halua ja kykyä, kuten Elvi Särkiniemellä kansatanssiryhmissä – Alpo Aaltokosken ´tanssikoulu´ Hiidenkylällä. Onneksi kulttuurisihteerinä toimi laajasti taidetta ymmärtävä lehtori Saaraliisa Tapaninen tukenaan hallintoa taiteenkin arvostukseen johdatteleva kunnansihteeri Sirkka Saaranen sekä tanssia arvostava kunnanjohtaja Lauri Kontkanen. Marketta Viitala, Hietakylän tanssin sisäistänyt uusi opettaja oli ´jaossa´ saanut taiteeen etäoloissa tärkeitä erikoisvahvuuksia: systeemien kehittely, pienillä resurseilla operointi, erityisopettajan vaisto piilevästä lahjakkuudesta ja kyky tartuttaa kanssatekijöihin ”maailmassa on varsin vähän mahdottomia asioita” -ajattelutapa.

 

1970-luvulla Suomen kulttuurin kirjaan avattiin uusi tanssin sivu. Pyhäjärvellä Marketan oppilasryhmät laajenivat. Marjo Kuusela ja Tommi Kitti astuivat pyhäjärviseen tietoisuuteen kouluvierailuna ja iltanäytöksenä Tanssiteatteri Raatikon ydinjoukon kanssa. Tanssin keinoin etenevän Pyhäjärven Nv:n Vaakalinnut -ryhmän ”Joutsenet” avasi v. 1977 kautta maan levinneellä SNLL-näytöksen esityskuvalla tien menestyksen vuosikymmenelle – mestaruuksia, palkitsevia esiintymiskutsuja ja näkyvyyttä TV:ssa ja v. 1989 Arktiset askeleet -pääpalkinto Marjon ” Seinäkukat” – teoksella, jonka harjoitusprosessi puolestaan toi Kitti-perheen Vuohtomäen koulun asukkaiksi.

 

Täydenkuu tanssit -suunnitelma oli valmis toteutettavaksi v. 1992 taiteellisina johtajina Tommi Kitti ja Marjo Kuusela, tuotantovastuussa Marketta Viitala kaupungin eri toimenhaltijain tuella. Merkittävää oli kulttuuriministerin Tytti Isohookana-Asunmaan oikea-aikainen asiantuntijuus, tuki ja vierailukin. Kiitos kuuluu myös maaherra Ahti Pekkalalle, joka sinnikkäästi vei Jukka Tikanmäen muotoileman hankeanomuksen yhä uudelleen esittelijän pöydälle. Kaiken tuon huomioiden tanssiväki on joutunut monasti ihmettelemään vähättelevää paikallispäätäntää.

 

Käytännönjärjestelyt hoidettiin pääosin Kurjenpolvet- ja Jokilaaksojen Nuori Tanssi -ryhmien tukitiimein, vastuunkantajina Maire ja Raimo Laakkonen, Seppo ja Pirkko Kivelä, Liisa Auttinen sekä Mauno Viitala tanssiin jo tykästyneen yleisönosan avustamana.

 

Merkittävä hetki koettiin piispanvierailun yhteydessä, erikoisvierailijana Reijo Kela, jonka yksiselitteinen neuvo oli: Järjestäkää jotakin, jota muualla ei ole tarjolla! Osa-aikapyhäjärvisenä vietti jo kesiä Tommi – maailman tähti, joka käytännössä ei opettanut missään. Hänestä siis pääesiintyjä ja opettaja.

 

Alussa vierailijaesitysten rinnalle saivat teoksensa ilmoittaa tiensä alussa olevat tekijät. Esitystä seurasi yleisökeskustelu asiantuntijaraadin johdolla. Lähes kaikki Suomen silloiset tanssiryhmät vierailivat. Uutta yleisöä lisäsi yksi tarkoitushakuisesti valittu vierailijaryhmän teos kriteerinään ”kuka tahansa uskaltaa tulla katsomaan”. Onnistunut avaus oli Marjon ja nimekkään Rimpparemmin ”Työmiehen vaimo”. Nyt tuntuu todella mahtavalta, että juuri ”Yönvartija” – yksi Alpon vahvimmista teoksista – osui tuohon hetkeen.

 

Tapahtuman tavoite oli tehdä tanssitaidetta aidon monipuolisesti tutummaksi koko maata ajatellen, tarjota monenlaisille ryhmille mahdollisuus esiintyä ja kaikkein tärkeimpänä tehdä se taiteenalan keskeisin elementein. Outouksien ja yksilöiden päähänpinttymien mukaan livahtaneet kokeilut eivät kuuluu niukoin festarirahoituksin kustannettavaksi.

 

Luontevin taiteellisen vastuun jatkaja v.1996 oli Alpo – ´oma poika´. Uransa nousuvaihe rohkaisi hänet ajatuksiin urbaanistumistarpeesta. Seuraavien johdolla tyyli jyrkkeni ja sulki valitettavasti asteittain pois nuorten ryhmät ja siten kiitosta saaneet ulkoilmaesitykset. Lasten maailmaa ymmärtävän Katarina McAlisterin aika korjasi asiaa. Ajoittain pilkahteli vaara festivaalin muuntumisesta näytön paikaksi.

 

Alkuvuosien antoisia erikoisuuksia olivat tanssin ja musiikin yhteyksiä pohtivat Tommin ja säveltäjä Eero Hämeenniemen demoluennot. Kuvataide on ollut ilolla vastaanotettu vierailija tapahtumatiloissa. Kiitosta saivat eri vuosina Kurjenpolvet-kokoelmasta kootut tarinoin väritetyt juliste- , valokuva- ja puvustusnäyttelyt.

 

Elämysmuistoja kertyi – poimintoina Tommi Kitin soolo, Mikko Lampisen upeasti tanssima Jorma Uotisen ”Huuto” sekä Reetta Kaisa Ileksen ”Hiljaiset tunteet” ikimuistoisina tulkkeina Marjo Kuusela, Ervi Siren, Reijo Kela ja Alpo Aaltokoski – alueellisina erikoisuuksina Kaisu Ulanderin Kaislarannan luovan tanssin erityisryhmä ja Sonja Packalénin vinosti hymyilevä ”Pyhäjärviset” – maisematanssina tanssileirien, aikuisryhmien sekä vierailevien taiteilijain ´tässä ja nyt teokset´: Reijon tanssin yö Valkeislammella kaukana kaikesta, Kirkonkylän raittia ja historiaa elävöittäneet Marjon, Marketan ja Iisakki Suvilehdon tanssitarinat sekä huippuna Isohiekalla Leenamari Unhon ”Kuuhullut morsiamet” – SKO:n balettikoulun poikien ja JNT-ryhmän neitojen sekä tähtivieraitten spektaakkeli, joka avautui järvelle soudetulle yleisölle kuun valossa, rannan tulien savussa.

 

Koronakausi toimi pehmentäen. Tavallinen yleisö saanee huomiota, ääret samoin. Nuori tanssi palannee monellakin tavoin. Vierailuja alueelle tunnustellaan. Alpon työ voi jatkua keskittyneemmin, kun toiminnanjohtaja-tuottaja Taina Ala-Ketola on löytänyt aidon yhteistyön tien johdattella toimivat ideat hyvään toteutukseen.

 

ONNEA RAKKAALLE 30-VUOTIAALLE JA KAIKILLE TULEVILLE FESTIVAALEILLE TOTEUTTAJINEEN!
Paljosta kiitollisena
Marketta Viitala

Joutsenet (1982) © Photo: Douglas Sivén, Kotiliesi
Marketta Viitala / Vaakalinnut ”Joutsenet” (1982) - Otto Mannisen säkeet, voimistelijan keho ja tanssijanmieli tanssivat Pyhäjärveä Suomen kartalle v. 1977-89. Kuva: Douglas Sivén, Kotiliesi
Seinäkukkia (1989) © Photo: Tapio Maikkola
Marjo Kuusela / Vaakalinnut & Jouko ja Paavo ”Seinäkukkia” (1989) Arktiset askeleet -pääpalkinto, Marjon armoitettua tanssihuumoria Tyttölyseon tansseista menestyneen ryhmän kestosuosikkina. Kuva: Tapio Maikkola
Yönvartija (1992) © Photo: Ninna Lindström
Alpo Aaltokoski / teoskohtainen ryhmä ”Yönvartija” (1992) – Ikosen sali, nouseva katsomo näyttämöllä ja sali taustaikkunoiden valoineen häipyivät uudenlaisen alkuvoiman purkautuessa. Kuva: Ninna Lindström
Kuuhullut morsiamet (1993) © Photo: Pekka Ala-aho, Kaleva
Leenamari Unho ”Kuuhullut morsiamet” (1993) – Pyhäjärven Isohiekalla kuutamoloisteessa, Antti Riikonen lyömäsoittimineen järvellä, tarinan muina tulkkeina Kansallisbaletin opiskelijapojat, Kurjenpolvet-ryhmä ym. Kuva: Pekka Ala-aho, Kaleva
Marjo Kuusela & Tommi Kitti © Photo: Tomi Hirvinen, Keskipohjanmaa
Marjo Kuusela & Tommi Kitti, taiteelliset johtajat v. 1992-95, sitä ennen ja jälkeen ideoinnin sieluna jaPyhäjärven sekä Jokilaaksojen toivottuina tanssivierailijoina yksin, kaksin tai Tanssiteatteri Raatikkona. Kuva: Tomi Hirvinen, Keskipohjanmaa