Marjo Kuusela muistelee ja melkein muistaakin…

Marjo Kuusela muistelee ja melkein muistaakin…

Taustaa festivaalin synnylle… Olin tutustunut pyhäjärviseen tanssiin Marketta Viitalan johtamien jokilaaksolaisten tanssiryhmien kautta jo vuodesta 1975. Ihastunut innostuneisiin ja lahjakkaisiin tanssioppilaisiin, auttavaiseen talkooväkeen ja myös koko seudun luontoon. Ja tietysti Viitaloiden intohimoiseen suhteeseen tanssitaiteeseen. Marketta oli pitkään halunnut lisää yhteistoimintaa ammattilaiskentän kanssa.

 

Vuonna 1991 minulta tilattiin esitys Joensuun Laulujuhlille. Muodostimme aika hienon työryhmän, muunmuassa Tero Saarinen, Tuomo Railo, Katri Soini ja Tommi Kitti. Olimme edellisenä vuonna puolisoni Tommi Kitin kanssa hankkineet Pyhäjärveltä Vuohtomäen vanhan koulun harjoitus- ja työskentelytilaksi. Koska ihastuimme koulumäkeen ja rakennukseen, alueen tanssimyönteisyyteen, asuimmekin siellä seitsemän vuoden ajan osan vuodesta.

 

10-henkinen ryhmämme työskenteli siellä v. 1991 kuukauden – nykyisin sanottaisiin residenssissä – ja valmistimme teoksen Pelurit. Sen ennakkoensi-ilta ja avoimet harjoitukset pidettiin Pyhäsalmen koululla. Esitykselle tärkeät rakennelmat teki Seppo Kivelä Jokikylältä. Tämä oli yksi parhaista harjoitusajoista minun työhistoriassani. Pyhäjärven väki innostui esityksestä ja olostamme siellä. Asialle haluttiin jatkoa, Marketan ehdotuksesta päätettiin perustaa festivaali; maankuulu tanssiharrastustoiminta saisi virikkeitä, ja tanssin ammattikunta tutustuisi pohjoisen Suomen mahdollisuuksiin, yhteyksiä solmittaisiin. Syntyi nykytanssin festivaali Täydenkuun tanssit. Ensimmäiset festivaalit järjestettiinkin juuri täydenkuun aikaan.

 

Ulkoilmaesitysten myötä olin niin ihastunut nimen luontoyhteyteen, että halusin seuraavien juhlien nimeksi ”Uudenkuun tanssit”. Niin tapahtui. Ja ajatus olisi sitten jatkunut… Toisen vuoden aikana viisas ”markkinointi” sanoi kuitenkin, että liian sotkuista, ja niin jäi nimi Täydenkuun tanssit elämään.

 

Minun ehdotuksestani festivaalista tuli aika uudenlainen, osittain esitys-, osittain opintotapahtuma Suomessa; vain pari esityksistä oli tilattuja teoksia. Useimmat olivat nuorten tekijöiden juuri valmistuneita tai valmistumassa olevia teoksia, jotka kaipasivat sekä lisäesityksiä että asiantuntevaa, monipuolista kritiikkiä. Siksi meillä oli avoin haku ja valitut esiintyjät sitoutuivat olemaan paikalla koko juhlien ajan, keskustelemassa muitten esityksistä, kuuntelemassa luentoja, osallistumassa ulkoilmatapahtumiin, kursseihin ym. Näin valituille maksettiinkin silloin vain matkat, majoitus ja ruokailut.

 

Minulle tärkeitä olivat ulkoilmatapahtumat ja festivaalin päättävä ”Tanssin yö” (alkuaikoinakin jo Alpo Aaltokosken suunnittelema). Reijo Kelan ohjaama ja suunnittelema Valkeislammen yövaellus – Kela itse tanssi palavan hirsikehikon sisällä – kun liekit uhkasivat sammua kaatoi Reijon Eeva-vaimo bensiiniä kehikolle. Kolme sen aikaisen Suomen merkittävää tanssijaa, Harri Heikkinen, Tommi Kitti ja Tero Saarinen tanssivat (ja roikkuivat) metsästettyjen hirvien ripustustelineissä ja kaikkialta kuusten alta kuului naisten valitus.

 

Hieno oli myös Pitkänhiekan tapahtuma (suunnittelu Leena-Mari Unho). Yleisö kulki soutuveneillä katsellen rannan tapahtumia, kauempana järvenselällä olevalla lautalla soittivat muusikot. Oli rannalla laukkaava hevonen Leena-Mari itse selässään, ja yöllisellä taivaalla näkyivät yhtä aikaa sekä aurinko että kuu.
Ja kolmantena muistoissani oma tapahtumani, Syntisten iltakirkko. Emme päässeet toiveestamme huolimatta viemään esitystä sisälle kirkkoon, joten se tanssittiin kirkon ympärillä ja Perinnepihalla.

 

Virkavalta oli kieltänyt ko. esityksen ajan autolla ajon kirkon ympärillä. Vain niemen asukkailla oli oikeus käyttää autoja. Heitä tuntuikin olevan paljon. Tanssiminen kirkon edessä tuntui jo harjoituksissa vaaralliselta. Viime hetkellä pyysin Marketalta vanhan naisen puvun ja sijoituin kirkon portin pieleen kaikkien esiintyjien näkösälle vahdiksi: annoin merkkejä, kun auto lähestyi. Muun ajan esitin vaivaisämmää. Koko esityksestä tuli kuva uutisten pääsivulle: vaivaisämmä!
Olen varmaan paria festivaalia lukuun ottamatta kokenut kaikki Tanssit. Heinäkuun lopulla on päästävä kokemaan Pyhäjärven myöhäiskesä. Minusta kukkien väri siellä on kirkkaampi kuin muualla, ja uiminen Lauttarannassa esitysten välillä tuo yhteen niin monta asiaa, joita elämässä rakastan: ihmisiä, jotka sydämestään rakastavat tanssia, pyhäjärvisiä, jotka tosissaan pyrkivät ymmärtämään uutta tanssia, nauttivat kulttuurista ja puhuvat siitä. Luontoa ja rauhaa, joka saa kansainväliset tanssitähdet ja festivaalien edustajat ihmettelemään ja haluamaan tulla paikalle uudestaan.

 

Ja pääsimme me lopulta kirkkoonkin. Vanhassa kirkossa ja sen edessä tanssittiin vuonna 2017 keskiaikaan sijoittuva teokseni Kristina.

 

~Marjo Kuusela

Festivaalikuvia

Ensimmäinen Täydenkuun Tanssien festivaalijuliste vuodelta 1992. Kuvassa tanssija Tommi Kitti, kuvan tekijä Yrjö Kitti ja Marketta Viitala