Kirsi Törmi: Kesän 2017 festivaalijohtajan tervehdys

Kirsi Törmi: Kesän 2017 festivaalijohtajan tervehdys

Mitä on hyvä elämä? Tätä kysymystä ovat shamaanit, taiteilijat, filosofit, terapeutit ja monet muut kysyneet jo vuosisatoja, ellei vuosituhansia. Kesän 2017 festivaali kiertyi hyvinvoinnin ja hyvä elämä -pohdintojen äärelle.

 

Noihin kysymyksiin löytyi festivaalipäivien aikana monta hienoa ehdotusta ja näkökulmaa. Sykähdyttäviä hetkiä meille tarjosi muun muassa Sari Palmgrenin Utopia (empatiasta), Sonja Pakalénin Pyhäjärviset, Marjo Kuuselan Kristiina, Anna Kuparin ja Outi Markkulan Ulkorastilla, Kaislarannan Tunto-ryhmän esitys, Antti Lahden ja Panu Varstalan Trash Heroes, muutamia mainitakseni. Työterveyslaitoksen tutkija, dosentti Pia Hounin työpajassa pääsimme syventymään muun muassa työhyvinvointiin ja eksistentiaalisen terveyden ulottuvuuksiin. Kaikkien festivaaliteosten ja työpajojen anti näkyi myös yleisöpalautteessa, palautteen kautta piirtyi esiin jokin erityinen ilmapiiri, lämminhenkinen läheisyys ja yhteisöllisyys.

 

Itse etsin tuolloin ja yhä etsin vastausta hyvän elämän kysymykseen myötätunnon suunnalta. Kuinka kohtelemme toinen toistamme, kuinka kohtelen itseäni; sillä on väliä, myös ja erityisesti taidetyön kentällä. Syksy 2017 toi tullessaan metoo -liikkeen. Sen myötä jokin suurempi pato murtui ja myös tanssitaidetyön parissa kytenyt pahoinvointi, turvattomuus, epämääräisyyksien aiheuttama uupumus ja epäasiallisen kohtelun aiheuttamat ristiriidat nousivat hiljalleen esiin, koronan sittemmin kiihdyttäessä tahtia.

 

Koronakriisin myötä turvan tunteen kokemus ja yhteys toisiin ihmisiin on heikentynyt. Poliittiset päätökset eivät ole olleet suotuisia esittäville taidealoille ja se on lisännyt epätoivoa taiteen tekijöiden keskuudessa. Meillä kaikilla on oma yksilöllinen sietokykymme – olisi tärkeää pohtia, kuinka tuemme heitä, jotka ovat menneet omien voimavarojen äärirajoille ja sen yli. Kuinka huolehtisimme siitä, että huolimatta haastavista, traumatisoivistakin ajoista pitäisimme huolta myötätuntoisista kohtaamisista, anteliaasta palautteesta, asioiden ääneen sanomisista, korjaavasta, kuuntelevasta ja puhdistavasta vuoropuhelusta. Kuinka kaltoin kohtelevan kulttuuripolitiikan keskellä muistuttaisimme toisiamme siitä, että olemme arvokkaita sellaisina kuin olemme ja työ, jota teemme, on arvokasta, vaikka sitä ei sellaisena rakenteiden tasolta kohdeltaisikaan.

Oma taival taiteellisena johtajana jäi tuohon kesään – kesän 2017 teemat ja niihin liittyvät arvot olivat (ja ovat) henkilökohtaisessa elämässäni niin tärkeitä, että festivaalin realiteeteista, miltei kaikelle tanssitaidetyölle ominaisesta resurssien niukkuudesta esiin noussut eettinen dilemma sai minut vetäytymään toimesta. Tilanne johti jo entuudestaan minulle kokemuksellisesti tuttuun eettiseen stressiin. On tutkittua, että jos ihminen joutuu jokapäiväisessä työssään elämään arvojensa ja periaatteittensa vastaista elämää, uupumuksen vaara on erityisen suuri. Sitä kohti en halunnut toistamiseen kulkea.

 

Kuten vuonna 2017, edelleen koen vastuuta ja kutsumustakin nostaa hyvinvoinnin kysymyksiä – johon nämä hankalat puolet oleellisesti liittyvät – esille ja keskusteluun. Sanoilla luomme maailmaa ja asenteita. Jos välttelemme ongelmista puhumista, peittelemme haavoittuvuutta, häpeää, inhimillisyyttä tai jos salaamme surumme, ei tanssitaiteen todellisuus piirry esille kokonaisuudessaan, vaan luomme kiiltävää kuvaa menestyksestä. Näennäinen, ehkä valheellinenkin tasapainon tila on omiaan estämään kehitystä. Vain epätasapainon korjaamisella pääsemme kehittymään, aivan kuten kävelemään opetteleva lapsi sen tekee. Jokin hänessä luottaa siihen, että kasvun avain on luottamuksessa: antautumisesta epätasapainoon seuraa jotain sellaista, mistä ei ole aiemmin kokemusta. Kuinka uskaltaisimme tanssitaiteen kaikissa ilmentymissä, festivaaleilla ja muualla, rohkeasti tunnustaa ja tunnistaa kaikki puolet tanssitaiteen todellisuudesta. Sydämestäni toivon Täydenkuun tanssit -festivaalille rohkeita kolmekymppisiä, avointa, myötätuntoista, toiveikasta, uteliasta ja uskaliastakin juhlavuotta!

 

Kirsi Törmi