Harri Kuorelahti: taiteellinen johtaja 2007-2009

Harri Kuorelahti: taiteellinen johtaja 2007-2009

Pienen mittakaavan mahdollistama kohtaamisien vääjäämättömyys
-Täydenkuun tanssien ihmeitä jo 30 vuotta-

 

Minulle Pyhäjärvi ja Täydenkuun tanssit on ollut hyvin rakas tanssin moninaisuuden ja rikkauden kokemisen paikka sekä hulvattomien ja yllättävien kohtaamisien kesäfestivaali niin kauan kuin muistan. Juuri tämä yhtälö – korkeakulttuurin lippua ylpeästi ja ansaitusti salossa pitävä kunnianhimoinen festivaali, jossa yhdistyvät tasokas ja särmää omaava taiteellinen ohjelmisto sekä paikallisen yleisön ja taiteilijoiden välittömät kohtaamiset ja sattumukset kaupungin raitilla – on tehnyt Täydenkuun tansseista niin ainutlaatuisen ja erityisen festivaalin Suomen kartalle.

 

Tässä kaupungin kylämäinen tunnelma ja pieni koko ovat etu. Aina kun puhe kääntyy Täydenkuun tansseihin kansainvälisten kuraattorituttavieni kanssa, he muistavat aina suositella sitä myös kollegoilleen ”as a once in a lifetime experience”. Pyhäjärven ihme kannattaa kokea ainakin kerran elämässä. Ja minun mielestäni useasti, ellei joka kesä. Ja onneksi yleisö näin on tehnytkin jo 30-vuoden ajan.

 

Täydenkuun tansseissa yhdistyy kotoinen tunnelma ja tinkimätön taiteellinen anti. Tämä seikka läpäisee mielestäni kaikkea festivaaliviikon aikana ja ympärillä. Erityiset puitteet ja taiteelliset yhtälöt luovat ihmeen. Minua on erityisesti puhutellut niin paikallisen yleisön voimakas ja osallistuva läsnäolo kuin vapaaehtoisporukoiden antama korvaamaton tuki festivaalin tapahtumille ja siellä vieraileville teoksille.

 

Kun vuonna 1996 sain Alpo Aaltokoskelta kutsun tulla tekemään tilausteosta Täydenkuun tansseille, pääsin ensimmäistä kertaa todistamaan tätä eritystä puitteiden ja ihmisten taikapiiriä sisältä päin. Kuinka paikalliset vapaaehtoiset antoivat meille kyseenalaistamatta tukensa ja saattoivat kanssamme puitteiltaan – ja nuoren koreografin kokemukseen nähden – melkoisen suurimuotoisen ja erityisen teoksen valmiiksi. Ja koko viritelmän vielä toimimaan itse esityksessä. Siitä olen ollut niin kiitollinen, ja sitä usein muistellut.

 

Kuten myös sitä kun silloinen toiminnanjohtaja Pirkko Hautala toi yllättäen harjoituksiimme leipomaansa mustikkapiirakkaa ja kahvit koko porukalle. Tällaiset erityiset kohtaamiset tekevät minulle Täydenkuun tanssit. Mutkattomat ja välittömät kohtaamiset taiteen tekemisen ja kokemisen rinnalla. Ja näitä on useita.

 

Nyt kun taas tätä kirjoittaessani kertasin uudelleen, mitä kaikkea teimmekään taiteellisen johtajuuden kaudellani, olin yllättynyt, kuinka monta erityistä teosta ja tapahtumaa toteutimmekaan festivaaliviikoilla tuon kolmen vuoden aikana. Ja sen kautta taas ajattelen, kuinka monta hienoa kokemusta olemmekaan saaneet kokea tämän viimeisen 30 vuoden aikana. Ja kaikki tämä kesäisen täydenkuun alla. Tai säässä kuin säässä.

 

Olen nauttinut ja ihmetellyt joka vuosi kun Keskuskoulu tai Inmet Areena ovat muuntuneet ammattimaisiksi näyttämöiksi ja luoneet poikkeukselliset puitteet teoksille – kokemus teoksista Täydenkuun tansseilla on jotain ihan muuta kuin isompien kaupunkien ammattiteattereissa. Jotenkin väkevämpi. Myös silloin, kun niihin saa törmätä kaupungilla.

 

Nämä monet jaetut yhteiset kokemukset jäävät kummittelemaan omiin muistoihin, ja kollektiiviseen alitajuntaan kuin unet. Niihin palaan usein ja vuosia myöhemminkin niin yksin kuin yhdessä. Koen, että festivaalin yhdessä kokeneet muodostavat kuin vuosikertaisen salaseuran. Yhdessä koettu kannattelee ja tekee ajan kokemisesta ja jakamisesta erityistä. Arvokasta.

 

Kuten eräs nykytanssin edelleen esiintyvistä legendoista, maailman metropoleissa esiintymään tottunut kanadalainen tanssija-koreografi Louise Lecavalier totesi vuonna 2008 esiintymis- ja kurssivierailunsa jälkeen: Jokainen uusi maailmankiertue pitäisi aloittaa täältä Pyhäjärveltä – täällä taiteilija saa työstään heti välitöntä, suoraa ja rehellistä palautetta yleisöltään, ja mahdollisuuden vuoropuheluun koetusta vaikkapa kesäöisellä Ollintiellä.
Ja mikä mahdollisuus – onhan Pyhäjärvellä yksi Suomen kokeneimmista tanssin yleisöistä:
yleisö, joka on nähnyt tanssin ajankohtaisinta, ihmeellisintä ja ihaninta joka kesä jo kolmenkymmenen vuoden ajan.

 

Haluan toivottaa onnea ja pitkää ikää, ihana ja ihmeellinen Täydenkuun tanssit!

 

-Harri Kuorelahti-
(taiteellinen johtaja 2007-2009)

Jälkilöylyt

 

Oman taiteellisen johtajan kaudeltani muistan lämmöllä mm näitä pieniä ja isoja kokemuksia;
-VPK näyttämön intiimin ja usein kuuman ilmapiirin
-onnistuneet yhteiset voimanponnistukset kuten isot gaalamaiset ohjelmakokonaisuudet useiden taiteilijoiden ja esiintyjien kera ja Johanna Keinäsen briljantisti juontamana
-riemastuttavat ja koskettavat ensi-illat ja kylän raitin vallanneet esitykset ja tapahtumat, kuten Teakin opiskelijat Marjo Kuuselan johdolla
-Kaislarannan puhuttelevat esitykset
-Täysikuu Pyhäjärven yllä kesäillan lämmössä ja kansainväliset vieraat ymmärtämässä jotain oleellista suomalaisesta sielunmaisemasta hyvän ruoan, saunan ja kuutamouinnin jälkeen. Ja tämän ymmärryksen jälleen nyrjäyttämistä Pyhäsalmen Suurlavan tiistai-illan lavatanssien naistenvuoroa kokiessa
-sitä että sain oppia käytännön kautta festivaalin ja ohjelmiston rakentamista monesta eri näkökulmasta
-sen kun huomaan että uusi kaupungin johtaja saapuu ensimmäiseen nykytanssi esitykseensä, Elina Pirisen Friend of The Pianist –soolon ensi-iltaan, ja alan hermoilla että kuinkakohan teos uppoaa. Seuraavana päivänä kun Helsingin Sanomat on kirjoittanut kokosivun jutun Täydenkuun tansseista on hän otettu; ”tällaista kansallista näkyvyyttä ei rahalla osteta”. Ja kaiketi Elinan teoskin löysi uuden ystävän
-Kun tanssinalan isoimman messun, Düsseldorfin Tanzmessen johtaja Kajo Nelles törmää Ollintien kesäauringossa naapuriinsa ja ihmettelee kuinka ihmeessä tämä on mahdollista, hehän eivät ole aikoihin tavanneet naapuruudesta huolimatta. Täydenkuun tanssien pienen mittakaavan mahdollistama kohtaamisien vääjäämättömyys
-Ja tätä ennen olen muutamalle kv-vieraalle samaisella tiellä kertonut että Tanssien yhdistyksen puheenjohtaja (silloin Jukka Tikanmäki) se tuolla ylhäällä lennättää Kajo Nellesiä pienlentokoneellaan ennen esitysten alkamista
-Myrskylyhdyn esitysten jälkeiset ja Hotelli Pyhäsalmen iltaklubit ja ohjelmalliset illan vietot hotellin erityisen kaurismäkisen karisman kera
-sitä kun Tarleena Sammalkorpi pystytti Ylen live lähetysstudion festivaaliviikolla keskelle majoitustaloni pihanurmea, ja jossa vierailivat useat festivaalin taiteilijat ja paikallista yleisöä
-omien housujen lainaaminen esiintyjälle kun tämän housut ratkeavat juuri ennen esityksen alkua ja tietty sen jälkeinen pakollinen alkkareillani kaupungin halki pyöräily
-kotimaisen ja kansainvälisen ohjelmiston rinnakkaisuus ja mm 3-vuotinen nuorten koreografien residenssivaihto-ohjelma Japanin ja Suomen välillä esiintymisineen Pyhäjärvellä ja Jokohamassa
-sitä että on saanut levittää sanaa ja tietoa kesäisestä Täydenkuun tansseista; että tuolla on omalaatuinen, korkeatasoinen tanssifestivaali keskellä metsiä ja järviä pienessä kylämaisessa kaupungissa, jossa on kokenut yleisö ja ainutlaatuinen tunnelma
-oman kauteni aluksi kutsuimme valo- ja äänisuunnittelijoiden muodostaman Sun Effectsin toteuttamaan festivaalin tekniikkaa ja saimme seurata kuinka heidän ammattimaisen työnsä myötä mm. Inmet-Areenasta kehkeytyi hieno iso näyttämö ja johon sittemmin esitystekniikan alan huippumerkitkin halusivat tuoda myös viimeisimmät hienoudet alan huippujen testattavaksi; kokoontuihan festivaalille vuosittain Suomen valo- ja äänisuunnittelun taiteellinen huippu niin festivaalitekniikan toteuttajina kuin festivaaliteosten taiteilijoina. Tämä oli hieno yhteentörmäyttäminen jälleen; alan huiput rakentamassa muutamassa päivässä paikallisesta jäähallista kansainvälisen tason isoa näyttämöä samalla testaillen uusinta uutta tekniikkatarjontaa